Mustasilmäpapu-tahna

Jätettyämme eläinproteiinit vähemmälle arkiruokailussamme jouduimme hieman joustamaan viljojen kanssa jottei ruokailu kävisi liian haasteelliseksi, ja mm. vanha ystävämme jälkiuunileipä palasi takaisin ruokalistalle pari kertaa viikossa syötynä, lähinnä salaattipäivinä ja hätätapauksissa(=kukaan ei ole käynyt kaupassa).

Hain vaihtoehtoja esimerkiksi margariinille, ja olemmekin korvanneet leivänpäällysoivariinin hummuksella ja sokerittomalla maapähkinälevitteellä jota löysin kun jonkun aikaa etsin(mikähän siinäkin on että kaikessa pitää olla sokeria?), sitten vaihtelun vuoksi välillä tein tahnaa mustasilmäpavuista, ja sekin on erittäin hyvää, tosin pikkuisen harmaata väriltään. Väripilkkuja se saikin sitten jatkojalostamalla niin, että laitan sekaan teelusikallisen sambal oelekia, eli tuota punaista suolaista chilitahnaa mitä kaupasta saa. Ja lusikallinen tahinia, jotta maku vähän syvenee, sekä sitruunamehua ja oliiviöljyä loraukset.

4dl valmiiksi työstettyjä mustasilmäpapuja (eli purkista tai sitten yön yli liotus ja 1,5 tunnin keitto)

1 rkl tahinia eli seesaminsiementahnaa

1 tl sambal oelekia tai muuta chilitahnaa

1 tl jeeraa eli juustokuminaa

3 rkl sitruunamehua

3 rkl oliiviöljyä

2 rkl vettä

Vielä on kokeilematta kasvistahnat, jos teillä on hyviä reseptejä niin olen kuulolla?

Lisää kasviksia!

Katsoin viime vuoden lopussa mahtavan dokumentin Forks over Knives (löytyy mm. Netflixiltä) joka tutki lihansyönnin yhteyttä mm. erilaisiin syöpäsairauksiin sekä kakkostyypin diabetekseen, ja silmäni avautuivat sille kuinka paljon liikaa lihaa nykyihmiset yhteiskunnassamme syövät, ja miten helposti itsekin lähdin lihan kautta liikkeelle miettiessäni seuraavan viikon ruokalistaa. Aina se oli että ”mitä söisimme tiistaina? tehtäisiinkö jotain jauhelihasta? tai kanasta? mikä sopisi jauhelihan kanssa?”. Jos puoli kiloa punaista lihaa viikossa on ehdoton maksimi (maksimissaan 300 gr punaista lihaa viikossa olisi suositus Suomen syöpäjärjestöjen mukaan) per henkilö, niin meillä meni kyllä kirkkaasti yli vaikka söimmekin kerran tai kaksi viikossa kasvisruokaa. Kerta-annokset olivat aivan liian isoja. Vaikka olen aina tehnyt monipuolista ruokaa ja kasvikset ovat kuuluneet keittiöömme olennaisena osana, niin kasvisten suhteellinen määrä ruokavaliossamme on ollut liian pieni lihan korkean määrän takia. Ja kasvisten määrää on vaikea kasvattaa ruokavaliossaan vähentämättä jotain muuta, joten luonnollinen vaihtoehto oli karsia eläinproteiineista. Olemme nyt kohta kuukauden ostaneet kotiimme vain kasviksia, hedelmiä, papuja, tofuja, soijavalmisteita(mm. soijamaitoa). Lihaa emme ole jättäneet kokonaan emmekä varmastikaan jätä sillä en usko totaalikieltäytymiseen missään muussa paitsi tupakanpolton lopettamisessa(viimeisestä kerrasta tulee kohta seitsemän vuotta), mutta kohtuus kaikessa.

Onneksi aina voi muuttaa tottumuksiaan. Olen nauttinut täysin rinnoin kasviskokeiluistani, reseptien etsimisestä, ja kaiken vuosien varrella ravinnosta keräämäni tietotaidon valjastamisessa tosikäyttöön. Vihdoin pääsen kunnolla testaamaan kaikkea lemppariohjelmastani (Olet mitä syöt & Gillian McKeith, olen ihan koukussa!) oppimaani tietoa tosielämässä. Vaikka eihän tätä ole mikään muu estänyt ennenkään paitsi inspiraation puute. Tämä suuntaus sopii myös tosi hyvin viime vuonna aloittamani uuden harrastuksen, hortailun(=villikasvien kerääminen ja syönti), kanssa.

Siitä tuo Forks over Knives -dokumentti oli mahtava, että siinä osoitettiin miten elimistö reagoi kasvis- ja eläinproteiineihin, ja miten ihan normaalissa elämässä voi tehdä valintoja jotka vaikuttavat paljon isommassa mittakaavassa kuin mitä itse näkeekään. Tohtorit Esselstyn ja Campbell ovat tutkineet vuosikymmenien ajan aihetta ja heillä oli suuri huoli ihmisten puolesta. Tietoisuutta ruoasta ja sen valmistuksesta pitäisi lisätä ettei meidän täällä Suomessa käy kuten amerikkalaisille tai briteille: Ravintoarvot ja kehon sekä mielen huolto ruokavalion avulla ovat heillä jo niin vieraita asioita että mieluummin otetaan lääke oireiden hoitoon, kuin hoidetaan ravinnon avulla syy kuntoon. Esimerkkinä Jamie Oliverin (myöskin yksi sankareistani) esille ottama metodi Amerikkalaisten kouluruokailusta: Lapset eivät juo tarpeeksi maitoa kouluruokailusta päättävien elimien mielestä –>lisätään maitoon sokeria ja suklaata jotta he juovat sitä enemmän. Mielestäni tämä on niin pelottava suuntaus että jotain on tehtävä. Aion ainakin itse pitää ääntä ruoasta ja terveydestä, itse asiassa pidetään kaikki ääntä lähipiirissämme niin saadaan kunnon ”ripple effect” aikaan. Jos saadaan edes muutama ihminen miettimään suhdettaan ruokaan ja ympäröivään yhteiskuntaan, ollaan jo tehty paljon!

Lauantaina sen ymmärsin: Ravinto ja ruoka on aina olleet suurimpia kiinnostuksen kohteistani, mutta nyt se alkaa olla jo harrastustasolla. Kohtahan tästä täytyy tehdä ammatti 🙂

Hyödyllisiä linkkejä:

http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/ravinto-ja-laihdutus/fleksaus-eli-osa-aikainen-kasvisruokavalio-villitsee-maailmalla

http://www.cancer.fi/syovanehkaisy/ravinto/kasvikset2/

http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Ravitsemus

http://www.forksoverknives.com/

http://engine2diet.com/

Hummus

Hummus on ihanaa ja monikäyttöistä, sitä voi syödä leivän päällä, filorullien ja pasteijoiden kera, salaattien kanssa, tai sellaisenaan. Se on terveellistä, sisältää mm. paljon sinkkiä joka on hyväksi iholle, estää tulehduksia, sekä parantaa sukuviettiä 😉

Hummusta on helppo tehdä:

Etsi kannellinen astia jossa pystyt käyttämään sauvasekoitinta, itselläni on vanha lasipurkki joka toimii luottoastiana hummus- ja paputahnoissa.

Lisää astiaan joko tölkillinen säilöttyjä kikherneitä, tai kolmisen desiä 12h liotettuja ja tunnin keiteltyjä kuivattuja kikherneitä.

Lisää purkkiin ruokalusikallinen tahini-tahnaa(sesamsiementahnaa) tai murskaa morttelissa ruokalusikallinen sesaminsiemeniä ja loraus oliiviöljyä ja lisää se.

Lisää loraus sitruunamehua sekä oliiviöljyä.

Lisää 1-2 tl jeeraa eli juustokuminaa (jos sinulla on siemeniä, murskaa ne morttelissa ensin).

Lisää ripaus cayennepippuria.

Vapaaehtoinen: lisää tuoretta tai kuivattua korianteria mausteeksi.

Pörräytä sauvasekoittimella kaikki tahnaksi, jos on liian jämäkkää, lisää loraus vettä ja sekoita uudelleen.

Nautiskele!

5:2 -dieettiä kokeillen

Heippa taas, hieman aikaa onkin vierähtänyt viime kerrasta, tähän onkin väliin mahtunut kaikenlaista. Mm. aloitin syksyllä 5:2-dieetin, eli sen pätkäpaaston josta nyt paljon puhutaan ja jota kirjakaupat ovat pullollaan. Siinähän juju on syödä normaalisti 5 päivää ja kahtena päivänä viikossa syödä vain 500 kcal naiset/ 600 kcal miehet.

Olen yrittänyt pitää paastopäiväni tiistaisin ja torstaisin jotta viikot rytmittyisivät tasaisesti, mutta toki paastopäivä vaihtuu toiseen jos tulee jotain kivaa ruokatreffiä tms. eteen. Tämä on toiminut tosi kivasti, tähän mennessä -6kg, ja olen lähes tavoitteessani. En ole vielä lukenut kirjaa loppuun joten en tiedä mitä tapahtuu sitten kun olen tavoitteessani, mutta tällä vauhdilla minulla on vielä muutama viikko aikaa lukea ohjeistus siitä miten painon pudotus lopetetaan ja miten pätkäpaasto-elämäntapaa silti jatketaan sen terveysvaikutusten takia. En nimittäin ole pelkästään innostunut tästä painonpudotuksellisesta puolesta, vaan myös veriarvojen parantumisesta, aivojen kognitiivisten toimintojen hidastumisen ehkäisemisestä, muistisairauksien ehkäisemisestä ja siitä että itse olen huomannut ainakin huomattavaa aistien herkistymistä.

Nyt on menossa 21. viikko paastoillen, ja tämä on mennyt ihan helposti tähän asti. Olo on virkeä, en ole ollut kertaakaan kipeänä, unen tarve on hieman vähentynyt (ennen väh. 8 tuntia, nyt noin 7,5 h) ja tosiaan; lähes kaikki housuni ovat nyt liian isoja. Olen melkein kaksi vaatekokoa pienempi kuin ennen pätkäpaaston aloittamista. Koska olen varuiksi syönyt hieman enemmän vitamiineja ja hiven- sekä kivennäisaineita ettei tule puutos kun syö vähemmän aterioita, niin sekä hiukset että kynnet kasvavat kovaa vauhtia.

Ei siis mitään valitettavaa. Paitsi itse asiassa se hajuaistin paraneminen on joskus jopa rasite, kun hyvin selkeästi haistaa mitä kanssaihmiset ovat syöneet viime aikoina, tai miten hyvälle esimerkiksi sisupastilli tuoksuu viiden metrin päästä paastopäivänä. Mutta loppupeleissä aika pieni paha.

Laitan joku päivä postauksen, jossa kerron esimerkin mitä tuollainen paastopäivän ruokailu voi pitää sisällään, eli siihen asti kuulemiin!

Vietnamilaiset kevätrullat

Tein monen vuoden tauon jälkeen taas vietnamilaisia kevätrullia, vähän takkuili tuo rullaaminen, mutta sitten se taas lähti sujumaan.

Laitoin rulliin täytteeksi romainesalaattia, porkkanaraastetta, mung-pavun ituja, kurkkua, tuoretta korianteria, tuoretta minttua, ja punaisella currytahnalla ja kookosmaidolla maustettua kanaa suikaleina.

Näin jälkikäteen ajateltuna, parempi lopputulos olisi tullut hieman ruokaisammista aineksista, eli esimerkiksi salaatin olisi voinut korvata vaikka avokadolla, ja itse asiassa hyvältä olisi voinut maistua vaikka pieni määrä jasmiiniriisiä rullien sisällä. Muutoin tuota olisi voinut muunnella mielihaluista riippuen, vaikka käyttämällä tiikerirapuja, tai naudanlihasuikaleita. Myös raaka lohi ja inkivääriviipaleet olisivat varmaan olleet erinomaisia.

Kastikkeista joihin rullia dippaillaan on paljon eri mielipiteitä, nyt tein kastikkeen sekoittamalla vähäsuolaista soijakastiketta 1,5 dl, 3 rkl sweet chilikastiketta, kevyesti paahdettuja seesaminsiemeniä 2 rkl, 1 chili silputtuna siemenineen, ja loraus sitruunamehua. Mutta eri versioita löytyy joka lähtöön.

Juju on, että riisipaperit kastellaan nopeasti, lasketaan täyttämisen ajaksi käsistä nukkaamattomalle keittiöpyyhkeelle, asetellaan täytteen paperin keskelle, ja taitellaan nätisti paketiksi. Tosin ensimmäiset yritykset yleensä tuppaavat näyttämään löysiltä ja märiltä biojätepusseilta, mutta kyllä se siitä, luotan sinuun!

Vietnamilaiset kevätrullat

Linkkejä joissa vietnamilaiset kevätkääryleet esiintyvät:

http://vatsasekaisinkilinkolin.blogspot.fi/2013/04/tuoreet-vietnamilaiset-kevatkaaryleet.html 

Google-kuvahaku

Google-kuvahaku : Fresh springrolls

Kermainen lipstikkakeitto ensipakkasia lämmittämään

Kermainen lipstikkakeitto

Lipstikka ei kestä kovin kovia pakkasia ulkona, joten nyt viimeistään kannattaa tehdä lipstikkakeittoa, ja sitten silputa loput pakastimeen tai kuivata.

Kun laitoin Instagramiini kuvia lipstikasta, eräs norjalainen kommentoija kertoi että Norjassa lipstikka tunnetaan myös rakkausyrttinä, eli jos rakkautesi on voimakas, lisptikkasikin kukoistaa. Tulee siis paineita pitää lipstikka kunnossa!

Sain alkuperäisen reseptin työkaveriltani, ja tätä on nyt tehty moneen kertaan sen jälkeen. Tämä seuraava resepti riittää 4:lle pääruoaksi, tai sitten 8:lle alkukeitoksi, ja on pikkuisen muunneltu alkuperäisestä.

Lipstikkakeitto

2 keskikokoista tai yksi iso sipuli

2 rkl voita sipulin kuullottamiseen

3 dl tuoretta tai pakastettua lipstikkaa tai 8 rkl kuivattua

8 dl vettä

2 dl kuohukermaa

2 rkl vehnäjauhoja

100gr sulatejuustoa (Viherpippuri-Koskenlaskija sopisi tähän hyvin, mutta sitä harvoin löytyy meidän kaupoista)

0,5 tl curryjauhetta

ripaus cayennepippuria

muutama rouhaisu mustapippuria

suolaa

Alkuvalmisteluina sipuli silputaan mahdollisimman pieneksi, samoin lipstikka.

Sipulit kuullotetaan voissa, sitten lisätään lipstikat ja jauhot ja sekoitellaan hetki. Lisätään vesi ja kuohukerma, ja haudutellaan 10 minuuttia. Lopuksi lisätään juusto, kiehautetaan, ja katsotaan jos tarvitaan lisämausteita. Jos koostumus on liian möykkyistä makuusi, siloita keitto kattilassaan sauvasekoittimella.

Nautitaan vaikka niiden itsetehtyjen maustekurkkujen ja ruisleivän kanssa! 🙂

Lipstikkalinkkejä:

Instagramissa kuva kuivatuista lipstikanlehdistä

Järvikylän yrtit

Tiesitkö että tällä voi korvata lihaliemikuution? 

Butter chicken eli voikana

Innostuin perjantaina kokeilemaan minulle uutta intialaista ruokalajia, eli butter chickeniä. Tai voikanaa. Näin kun Mitä tänään syötäisiin-ohjelmassa tätä tehtiin, ja totesin että kaikki ainekset löytyvät kaapista, joten ei tarvitse käydä edes kaupassa. My kind of cooking! 🙂

No toki kun olen muutaman kerran tehnyt suomalaisten reseptien mukaan intialaisia ruokia, totesin että tähänkin tarvittiin lisää mausteita. Eli muutoin tein reseptin ohjeen mukaan, mutta lisäsin inkivääritahnan määrää teelusikallisella, garam masalan määrää kahdella teelusikallisella, ja jeeran määrää yhdellä teelusikallisella. Chiliä laitoin yhteensä 5 kpl. Ja vaihdoin tavallisen kerman kookoskermaksi.

Ai niin, ja paahdoin kuivalla pannulla kourallisen cashew-pähkinöitä sekaan, sopi hyvin makuihin.

Kuullota 1 sipuli 3rkl:ssa voita

Lisää mausteet pannulle ja jatka kuullottamista

lisää loput aineet: tomaatit,kana,pähkinät ja lopuksi kerma, hauduta vartin verran

Ja tarjotaan tietenkin basmatiriisin kera.

Hyvää tuli, suosittelen!

Chilin säilömistä

Chiliä voi säilöä monella tapaa: kuivaamalla, pakastamalla, hillottamalla tai säilömällä etikkaan. Itse harrastan kolmea näistä, eli pakastamista, kuivaamista sekä hilloamista. Etikka ei oikein chilien kohdalla minua houkuta, pelkään että se muuttaa liikaa chilin hyvää makua ja käyttömuotoja. Kuivaaminen sekä pakastaminen on helpoimmat näistä.

Kuivurin puutteessa kuivaan chilit asettelemalla ne tarjottimelle paikkaan jossa ilma liikkuu, ei ole liikaa pölyä, ja lämpöä riittää. Keittiön taso on meillä paras tähän, se on talon luonnostaan lämpimin paikka auringon porottaessa sisään isoista ikkunoista. Ilman lisälämpöä tähän prosessiin menee parisen viikkoa, jonka aikana siirtelen chilejä tarjottimella, pidän huolen etteivät ne koske toisiinsa tai lähde homehtumaan. Tähän kannattaa valita pienimmät chilit ettei pilaantumisen vaara ole kovin iso, ja että prosessi ei kestä ikuisuuksia.

Pakastukseen käy kaikenlaiset chilit, ja teen yleensä niin että silppuan saksilla kaikki pitkulaiset chilit, ja terävällä veitsellä pallukan malliset mitkä olisi vaikea saksia. Varo sormiasi, eikä vain saksien ja veitsien suhteen, vaan itse chilien. Olin kerran hyvin lähellä lähteä sairaalaan koska tuska joka iski kynsien alle pilkottuani muutamankymmentä chiliä ilman hanskoja oli niin jäätävä etten ollut selvitä siitä omin avuin. Kahden tunnin ajan pesin käsiäni, liotin jääkylmässä vedessä niin että se oli kostautua paleltumina, ja lopulta tuska helpotti siedettäväksi kun keksin lisätä liotusveteen viilentävää menthol-jalkakylpysuolaa. Eli en siis suosittele käsittelemään paljain käsin. Varo myös pyyhkäisemästä naamaasi chilin pilkkomisen ohessa, koko nenän seutu on chilimehulle hyvin herkkää, enkä uskalla edes ajatella silmiä. Silloin kannattaisi varmaan lähteä sinne sairaalaan.

Mutta kun saat tämän tehtyä, on sinulla chiliä pitkäksi aikaa tulevaisuuteen. Tosin meillä chilit lähtivät heti sadonkorjuun jälkeen kukkimaan uudestaan, joten on odotettavissa jälleen uusi sato noin kuukauden -parin sisään. Ulos jätin nyt noin kymmenen chilikasvia pärjäilemään omin nokkinensa niin kauan kuin pärjäävät, ja parhaan näköiset otin sisään. On ne kyllä sitkeitä sissejä, ulkonakin nyt vielä lokakuun alussa ne kukkivat komeasti ja yrittävät puskea uutta satoa. Sääli.

Mutta tuota satoa meille tulee vuosittain noin kolme kertaa, ja  meillä on vielä 2010-satoakin kuivattuna. Ei ehdi syödä kaikkea mitä nuo tekevät. ❤

Punajuuri-papu-risotto

Tein eilen punajuuri-papurisottoa illalla, ja sitä syödessämme Mies huomasi että eilisestä olikin tullut kasvisruokapäivä, sillä olimme lounaaksi syöneet pinaatti&ricotta-täytteisiä tortellineja kasvishöysteellä ja pestolla ryyditettynä. Mutta mikäs siinä, näinkin välillä.

Punajuuri&papu-risotto meni suurinpiirtein normaalin risottokaavan mukaan, eli pannulle 2 rkl voita ja sipuli, kuullotetaan ne ja lisätään risottoriisi (3dl) sekaan ja pyöritellään kunnes riisi muuttaa väriään(normaalisti siitä kai pitäisi tulla läpikuultavaa, mutta minulla tällä hetkellä on risottoriisiä joka muuttuu valkoisemmaksi tässä vaiheessa), sitten lisätään lämmintä kasvislientä parissa otteessa (yhteensä 8 dl)  ja pyöritellään riisiä pannulla. Eli lientä lisätään aina kun edellinen lisäys on kadonnut. Sitten lisätään purkillinen kypsiä papuja, ja jo valmiiksi toisella pannulla voissa paistettu pilkottu punajuuri, jonka mausteina on käytetty muutama rouhaus suolamyllystä ja pari rouhausta mustapippurimyllystä, ja lopuksi teelusikallinen hunajaa.

Sitten lisää noin pari desiä parmesaaniraastetta, sitruuna-tai limemehua, ja jos löytyy niin jotain tuoretta yrttiä, laitoin tähän pari kourallista silputtua sitruunamelissaa, mutta esimerkiksi persilja, korianteri tai minttu olisivat varmasti sopineet myös.

Maustekurkkuja Kotivinkin tapaan

Löysin tämän reseptin Ennenvanha-sivustolta jossa sanottiin että resepti on vanhasta Kotivinkistä ja päätin kokeilla kun kaverini vielä sopivasti lahjoitti kassillisen kurkkuja, joten niitä riitti kokeiltavaksi. Tein kolminkertaisen annoksen kun halusin purkittaa 3kg kurkkuja.

Hyvän makuisia kurkkuja tuli, mutta kesti noin 5 viikkoa että kurkut pehmenivät tarpeeksi jotta eivät olleet tosi rouskuvia. Tykkään pehmeistä maustekurkuista, joten se on vaatimus. Äitini sanoi myöhemmin että nopeammin pehmeämpiä olisi saanut vähän keittämällä kurkkuja tuossa mausteliemessä, mutta meni se näinkin. Mutta hyvä että jaksoi juuri ja juuri odottaa!

1 kg avomaankurkkuja
mustaherukan lehtiä
kruunutilliä
10 valkosipulin kynttä viipaloituna

Mausteliemi:

7 dl vettä
3 dl sokeria
1 rkl suolaa
1 rkl kokonaisia mustapippureita
1 tl sinapinsiemeniä
3 dl väkiviinaetikkaa

1. Liota pestyjä kurkkuja yön yli vedessä
2. Huuhtele kurkut hyvin ja viipaloi ne
3. Laita kurkut kerroksittain hyvin pestyihin lasipurkkeihin. Laita väliin mustaherukan lehtiä, tilliä ja valkosipulia
4. Keitä vettä, sokeria ja mausteita kattilassa noin 5 minuuttia
5. Lisää lopuksi väkiviinaetikka ja kiehauta
6. Kaada kuuma seos kurkkujen päälle, varmista että kaikki kurkut&mausteet ovat peittyneet, ja sulje kannet huolellisesti!